Minä vastaan koirankarvat.

Kuulostaa ehkä hullulta, mutta mä oikeestikki inhoan koirankarvoja, siis koiran ulkopuolella. eli irtokarvoja, kuolleita karvoja, karvanlähtökarvoja tai mitä lie ne nyt onkaan. Karvoja löytyy AINA, ihan sama vaikka oot just tehny suursiivouksen. Imurista on tullu mulle aika rakas kaveri, meijjän on nimeltään Melissa, ääni taitaa olla suurempi kuin teho, mut en oo raaskinu vielä siitä luopua ku ei oo menny rikki, kovassa rääkissä se on ollu ja monet monet kerrat meinannu tukehtua karvatolleroihin.

Se ei riitä, että koiran karvoja löytyy lattialta ja sängyltä ja sängyn alta ja kaikista nurkista, vaan jotenki ne onnistuu tunkeutumaan aivan outoihin paikkoihin: tuoreeseen pullaan, kanamunan sisälle, eväspakettiin, tomaattiin, rasvapurkkiin, kirjojen väliin, kännykän kuorien sisälle....? Miten?  Tai taidan mä tietää... Kun karva irtoaa koirasta, nii sille kasvaa sarvet ja sen tehtävä on sitten etsiä mahdollisimman hankalasti löydettävä piilopaikka ja yrittää pakoilla Melissaa mahdollisimman pitkään. Pitimpää Melissalta turvassa pysynyt pääsee korkeammalle karvataivaaseen.

Karva-analyysi(esim. jos löytää karvan leivästä, mikä on liiankin tavallista): Kääk! kenen se on? (nimittäin vaihtoehtoja on 3: Sirius, Jaska ja Tuuska) Hmm.. valkomusta? (Tiukka silmäys jokaiseen elikkoo, jos vaikka syyllisen tunnistais ilmeestä) eli.. ei todennäköisesti Jasson... ( Helpottunut hännän heilautus) ..ohut ja aika pehmeä... hmm.. analyysiä hieman hankaloittaa tuo rasva, mut... taitaa olla Siriuksen ku on se vähän kiharallakin. Syyllinen esiin!

Miltähän aussie näyttäis jos sen ajelis kaljuksi?