Oon aina puhunu Yassosta "mun koirana", vaikka ei se tietenkään mun ole. Nyt sitte kun sen lähtöhetki lähestyy nii meinaa ahistus iskeä. Pitäis opetella sanoon ja ajatteleen sitä "sun koirana".

Ja muutenki, nii outoo.. Mitenkähän sitä edes uskalaa elää ilman Jassoa? :) Tottunu siihen et se on mun silmät ja korvat ku ollaan jossain (riittää kun tarkkailee Jassoa nii Jasso tarkkailee sitten ympäristöä), ja mähän kuljetan koiria mukana aina vaan ku on mahollista.

Tartteis jotain vieroitushoitoa, ku ei sitä voi tuollain yhtäkkiä "puf" vaan olla ilman. Nii et miten ois Riikka et jos se olis sulla joulun yli ja tulis takas tänne vähäks aikaa? :) Tai mikä parempi.. et jos Jaska olis mulla joulun yli ja katottais se lähtemis ajankohta vähän myöhemmäks?

Ai ei käy? ... miten mä arvasinki ton...

 

Vieroitushoitoa: ajattele Jasson huonoja puolia..

-saa hullun hepulin ku tuun kotiin (mut se tykkää musta nii paljon! ja ainahan sen voi käskeä olla hiljaa ja paikoilla..)

-varastanu ruuat päydältä (no se vaan improvisoi, oli vissiin nii tylsää.. )

-kiskoo hihnassa (mä pidänki sitä melkein aina irti, ja kaiken muun se sitte osaaki nii et haittaako tuo?)