Se on varmaan just samanlaista kun Eetun kans. Roikun siellä narunnokassa ja vähän vaisusti yritän vastustella sen runtäilyä suuntaan ja sitte toiseen. Suunnaton massa ja voima, kadehdittava sinnikkyys ja "hivenen" ärsyttävät kuurokorvat, tai sitte se reppana ei tosiaankaan osaa mitään....

Miten päädyinkään norsunvahdiks?

Eetu: jotain 2v rotikka uros menossa uuteen kotiin ja mä uhrauduin ottamaan sen hoitoon täksi viikoksi.

Ja ei millään meinannu alkaa leikkimään mun kanssa!! ja niin hidasliikkeinen ja helläotteinen siihen asti kun yhtäkkiä päätti et otan muuten tuon lelun Simolta...

Ei tulis mielenkään vielä päästää sitä irti pihalla, siksi liinan kans ulkoillaan. Siinäkin saa ihan riittämiin roikkua :P ja flexi ois tuommoselle koiralle ihan kauhistus tai ei koiralle vaan siellä toisessa päässä roikkuvalle...

Sirius on onneksi sillain huippu tyyppi että se tulee kaikkien kanssa toimeen, tai ainaki vielä tähän asti on tullut. Niillä ei ole Eetun kans mitään ongelmia.